Tämä on ollut taas pitkä päivä. Lähdimme aamuyhdeksältä hotellista Arizonan Pagesta ja saavuimme seuraavaan majapaikkaamme Coloradon Durangoon vasta kymmenettä käydessä. Päivään mahtui kolme turistikohdetta ja maileja vähän liikaa, mutta tällaista tämä on travellerin elämä. Rankkaa.
Aamulla tutustuimme Colorado-joen virtausta rytmittävät Glen Canyonin padon toimintaan osallistumalla patokierrokselle intiaanineitokaisen Devonin johdolla. Devon kertoi kansantajuisesti padon tekniikasta ja johdatti meidät kolmen vartin mittaisella kierroksella ylhäältä 36 kerrosta alas kanjonin pohjalle ja takaisin.
Padolta navigoiduimme mutkien kautta Antelope-kanjonin luolille, jotka ovat käsittämättömän suosittuja. Ilman ennakkovarausta melkein jäimme nuolemaan näppejämme, mutta kärsivällisen etsinnän tuloksena onnistuimme pääsemään kierrokselle Lower Antelope-kanjonin luolaan. Intiaanirouva Julie johdatti meidät satumaisen upeaan luolaan, neuvoi parhaat valokuvauskulmat ja otti auliisti kuvia meistä. Puolitoista tuntisella kierroksella laskeuduttiin 30 metriä erämaan sisään ja käveltiin joitakin satoja metrejä kapeissa, veden muovaamassa hiekkakiviluolassa. Kierroksemme alkoi vähän ennen puoltapäivää, jolloin aurinko on korkeimmillaan, ja valo luo seinille uskomattomia efektejä.
Turistioppaan mukaan, Antelope-kanjonin luolissa vesi on jättänyt valokuvan itsestään. Se on minusta tässä yhteydessä hienosti sanottu. Seuraavaksi muutama kuva kilpailevasta iPhonen kamerasta. Taitaa valokuvaaja vaihtua meidän perheessä.
Iltapäivällä pääsimme lähtemään Pagesta kohti Coloradon osavaltiota, aikomuksenamme "poiketa" (3 tuntia) "matkan varrella" (60 km) Monument Valleyn puistoon. Tiesimme päivästä tulevan liian pitkän, ollessamme vielä molemmat vähän flunssaisia, mutta Monumenttien laaksoa ei voitu jättää välistä. Monument Valley on tuttu vanhojen werstern-elokuvien näyttämönä sekä jokaisen road trip travellerin fantasiamaisema. Villi länsi ei rajoittunut puiston sisäpuolelle vaan mesoja ja butteja näkyi teiden varrelle pitkän matkaa ennen ja jälkeen puiston, mutta Monument Valleyn näköalareitillä niistä tuli jotenkin käsinkoskettavan todellisia. Nyt pitäisi enää ottaa kosketusta niihin westerneihin, jotka ovat minusta aina olleet ihan tylsiä.
Toissapäivänä olimme Nevadassa ja päivällä lämpimimmillään oli 37 astetta. Tänä iltana ylittäessämme Mesa Verde -vuoristoa lämpötila lähenteli nollaa ja taivaalta tuli räntää. Kuin kotiin olisi tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti