Meillä oli eilenkin kiva päivä San Diegossa, ja iltaa kohti siirryimme vuoristojen yli sisämaahan Palm Springsiin. Halusimme tutustua San Diegon Luonnontieteellisen museoon eli Nattiin, koska olin lukenut, että siellä on oikeita dinosaurusten luurankoja. Saavuimme museon parkkipaikalle kolme yli museon avautumisen, ja parkkipaikka oli jo silloin täysi. Saimme möhkön parkkiin, ja ihmettelimme paikalle tulevien autojen virtaa. Joonas ehdotti, että käytäisiin katsomassa museon takana olevaa suihkulähdettä, ja päätimmekin tsekata "vanhan" museorakennuksen ennen sisälle menemistä.
Noh. Meillähän ei ollut mitään käsitystä, missä olimme. Olimme saapuneet Balboa Parkkiin, jossa on kymmeniä museoita ja näyttelyitä kauniiden uusvanhojen rakennusten suojissa. Rakennukset on sommiteltu pääkadun El Pradon varrelle, ja niitä ympäröi kauniit puutarhat ja elävät torit. Paikalliset tykkäävät puistostaan niin, että heitä saapui viettämään vapaapäivää enenevässä määrin aamusta alkaen. Iltapäivällä museosta lähtiessämme parkkiamme kärkkyi useampikin paikaton möhkö. Vaikka museot eivät kiinnostaisikaan, niin Balboa Park on hieno nähtävyys ja kaupunkilaisten kohtauspaikka.
Kasvitieteelliseen museoon on vapaa sisäänpääsy. Täällä kasvihuone ei tarvitse lasiseiniä, ja rakennus on tehty puusta.
Balboa Parkin El Prado -pääkadulla riitti vipinää. Luin myöhemmin, ettö puiston koristeelliset espanjalais-renesanssirakennukset on rakennettu 1900-luvun aikana. Luonnontieteellinen museokin näyttää kuin muinaisten roomalaisten rakentamalta, mutta se on avannut ovensa vuonna 2001.
La Jollassa harrastettiin kaikkea mahdollista.
Reitti Palm Springsiin kulki San Bernandino -vuoriston läpi. Reitin varrella ei pari pientä kaupunkia lukuunottamatta ole juurikaan asutusta, mutta kuten täällä kaikkialla, tälläkin tiellä riitti autoja. En lakkaa ihmettelemästä, että mihin nämä kaikki ihmiset ovat menossa! Tie kiemurteli vuorelta toiselle, ja maisemat vaihtelivat vehreistä laaksoista kivikkoon, jylhiin huippuihin ja syviin rotkoihin. Pari kertaa pysähdyimme ihmettelemään maisemia. Korkeimmillaan kävimme 4000 jalassa eli 1200 metrissä.
Illaksi saavuimme vuoriston kainalossa 1000 jalan korkeudessa sijaitsevaan Palm Springsin kaupunginosaan Palm Desertiin. Rutiineista poiketen majoituimme yksityiseen, ei-ketju motelliin The Inn at Deep Canyon, ja paikka on oikea helmi. Rakennus on Melrose Place tyylinen, eli asunnot avautuvat sisäpihalle, jossa on uima-allas aurinkotuoleineen, poreamme, kauniit istutukset ja grillauspaikat. Kulman takaa löytyy valinnanvaraa ravintoloissa ja kaupoissa. Lisäksi meillä on lisäksi oma terassi ja pieni keittiö, sekä amerikkalaisesta tyylistä poiketen käsisuihku. Tavallisesti suihkut on kiinnitetty seinään, mikä käsisuihkuun tottuneelle on ärsyttävää. Aamiainen oli 67€ hintaiselle majoitukselle poikkeuksellisen runsas ja vihreää teetäkin oli tarjolla. Voi jos olisimme saapuneet tänne aiemmin, niin olisimme ennättäneet nauttia paikan antimista.
Kasvitieteelliseen museoon on vapaa sisäänpääsy. Täällä kasvihuone ei tarvitse lasiseiniä, ja rakennus on tehty puusta.
Natin ilmainen näyttely oli dinojen ja mammutin maallisia jäänteitä lukuunottamatta tavanomainen, mutta $17 lisämaksulla pääsi katsomaan kolme hienosti tehtyä elokuvaa. 2D Ocean Oasis elokuva (40 min) kertoi Kalifornian lahden eläimistä kuten sinivalaista, haista, kaloista, koralleista, linnuista jne. Käynnin kohokohdat olivat kuitenkin 3D-elokuvat (20+20 min) Walking with Dinosaurs ja Tiny Giant. Kannattaa katsoa trailerit linkissä.
Natista suuntasimme merenrannassa sijaitsevaan La Jollan kaupunginosaan, joka on tunnettu kauneudestaan, meriluolistaan ja kalliista asunnoistaan. La Jolla (sanotaan la-hoi-ja) osoittautui myöskin suosituksi vapaapäivän viettopaikaksi, kylä oli lyömätäynnä rantakadulla käyskentelevistä tai rannalla ja nurmikoilla kuumaa päivää viettävistä kaupunkilaisista. Siellä pelattiin, lennätettiin leijoja, surfattiin, grillattiin, ihailtiin merimaisemaa, ihmeteltiin merileijonia tai vain makailtiin auringossa.
Meillä kävi onni tavata tämä tyytyväinen sealion, joka makaili yksikseen maakuopassa ihmisten kansoittamalla uimarannalla. Tyyppi ei ollut moksiskaan ympärillä parveilevista, selfietä räpsivistä ja mölyävistä ihmisistä. Minä en olisi kuitenkaan mennyt niin lähelle tätä lempeän näköistä, mutta arvaamatonta luontokappaletta, kunhan kävimme sopivan välimatkan päästä häneen tutustumassa.
La Jollan taidemuseo sijaitsee ylväästi mäen päällä, ja sen katolla on vanhoista veneistä ja kajaakeista tehty taideteos.
La Jollassa kävimme 145 rappusta maan sisällä yhdessä pienessä meriluolassa. Laskeutuminen luolaan jyrkkiä rappusia pitkin oli käynnin jännittävin osuus, mutta kuulosuojaimet olisi saanut olla mukana, kun tyrskyt vyöryivät sisälle luolaan.
Tänään matka jatkuu erämaiden läpi Las Vegasin suuntaan. Sää on lämmennyt 30 asteeseen, joten aurinkorasvallekin alkaa olla tilausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti