tiistai 5. toukokuuta 2015

Joululauluja padolla

Majoituimme eilen Laughlinin kasinokaupungissa Harrahs-hotellissa, jossa söimme aivan uskomattoman aamiaisen. Aamiaispöydässä oli tarjolla lajeja taco-aineksista ja wokeista munakkaaseen ja pehmikseen, muttei kuitenkaan ruispaloja tai oltermannia, joita pikkuhiljaa alkaa olla ikävä.

Matkalla Las Vegasiin pysähdyimme joulupukin entisellä kotipaikalla (Santa Claus), ja onneksi joulupukki on sittemmin muuttanut Rovaniemelle. 
Entisen joulumaan välittömässä läheisyydessä oli entinen kaivos- nykyinen romukaupunki Chlorine. Chlorinessa joku kyläläinen on keksinyt koristella mökkinsä pihan ruostuneilla romuilla, ja päähänpisto on levinnyt myös naapurustoon. Kiitos internetin, mekin poikkesimme muutaman mailin reitiltämme ihmettelemässä romuja.

Reittimme seurasi edelleen Colorado-jokea kohti Las Vegasia, ja maisemat pysyttelivät vuoristomaisina. Korvat ja tyhjät vesipullot vaan rutisivat kiitäessämme ylös ja alas vuorien solia.
Vierailimme Hooverin padolla edellisen kerran ensimmäisellä automatkallamme vuonna 2008. Silloin ohitustiesillan rakentaminen (2005-2010) oli vielä kesken. Tänään ylitimme Colorado-joen uutta siltaa pitkin, kävimme siellä ihmettelemässä maisemaa, jonka aiemmin olisi nähnyt vain helikopterista ja osallistuimme padon turistikierrokselle..
Hooverin pato on rakennettu mielestään vedenhallinnan vuoksi, mutta tosiasiassa pato on maksanut itse itsensä ja tuottaa omistajalleen valtiolle hyvin. Siksikin padon Dam Tour -vierailu (30 €/hlö) tuntuu vähän ryöstöltä. Kierroksella tutustuimme padon toimintaan, ja pääsimme käymään kiinnostavissa padon osissa kuten voimalaitoksessa, kunnossapitotunneleissa ja "padon seinällä".
Hooverin lämpötila ei ollut ihan 100 Fahrenheitia kuten silloin, kun viimeksi täällä kävimme, mutta paremmin kuin hyvin tarkeni tänäänkin.

2 kommenttia:

  1. Tosi mukava seurailla matkanne kulkua ja katsella kuvia. Turvallista ja riemukasta jatkoa. ��

    VastaaPoista
  2. Kiiiiiiiiiitos Marju. Hiukkasen pitkät päivät meinaavat verottaa kirjoittamista. Joinakin iltoina runosuoni sykkii, ja toisina ei pätkääkään. Ihana kuulla, että väsyneilläkin teksteillä on uskollisia lukijoita :)

    VastaaPoista