Täällä ei ole mitään nähtävää

Edellisellä kerralla Las Vegasissa heinäkuussa 2008 minua ärsyttivät LV:n mahtikadun Stripin äänekkyys, ruuhkaisuus, kerjääminen ja pitkät siirtymät. Tällä reissulla Las Vegas avautui minulle uudella tavalla, kun tutustuimme LV:n tarjontaan myös valtavien kasinoiden ja hotellien ulkopuolella. Strippinkään älämölö ja absurdit mittasuhteet eivät niin häirinneet, koska tällä kertaa osasin niihin varautua.

Päivän aluksi osallistuimme urheiluautoja Fordeista tuunaavan Shelby Americanin tuotantoon heidän uudessa LV:n tehtaassaan, parin kilometrin päässä Stripin eteläpäästä. Kierros oli ilmainen, ja ryhmä koostui noin paristakymmenestä pääosin miehistä ja pääosin turisteista. Oppaamme Jeremy kävi läpi näyttelytilan Cobrat ja Mustangit ja kertoi Carroll Shelbyn menestystarinaa urheiluautobisneksessä. Tehdaskierroksen anti oli vähäinen, koska se rajoittui aidan takana pällistelyyn ja nimiemme kirjoittamiseen "vieraskirjaan" eli tässä tapauksessa tehtaan seiniin.

Seuraavaksi ulkoistimme itsemme ja kävimme yhdellä LV:n kuuluisimmista maamerkeistä, Welcome to Fabulous Las Vegas Nevada -kyltillä. Paikalla oli turisteja jonoksi asti, koska kaikki halusivat tulla kuvatuksi kuuluisan kyltin edessä. Paikalla oli luonnollisesti myös Elvis.

Kyltiltä ajoimme Stripin puoliväliin Linq-kasinohotellille. Matkan varrella hämmästelimme absurdeja rakennuksia niin auton ikkunasta kuin navigaattorin ruudulta. Jopa hotellien valtavat kyltit ja erikoiset maamerkit on mallinnettu karttaan.

Linqin parkkihallista löytyy maailman suurin autokokoelma vanhoja klassikoita, mutta mahtui mukaan yksi kappale Vipereita ja erikoinen New Beatle. Auto Collection on maksullinen, mutta netistä voi printata ilmaisen pääsylipun.

Autopainotteisen aamupäivän jälkeen jalkauduimme Strippille, jossa kuljeskelimme katujen kuumuudessa, poiketen välillä jääkaapeiksi jäähdytettyihin kasinoihin ja kauppoihin.  

Bellagio-kasinohotellin suihkulähde-esitys Fountain Show kajautti ilmoille God Bless the USA:n ja perään Con te partiron, joista ensimmäinen kaikessa isänmaallisuudessaan oli vain hieno, mutta jälkimmäinen henkeäsalpaavan upea kokemus. Pimeän tullen esitykseen lisätään vielä valoshow, mutta päätimme jättää tämän spektaakkelin ensi kertaan, koska meillä oli jo muita iltasuunnitelmia.

Illan tullen navigoimme Las Vegasin Downtowniin ja Fremont Streetille. Paikka sijaitsee pari kilometriä Stripin pohjoispäästä, ja sieltä löytyvät kaikki vanhat, ihmisen kokoiset kasinohotellit. Bellagion suihkulähteitä, Copperfieldejä tai Britney Spearsejä ei Downtownista löydy, samoin Pradat, Louis Vuittonit ja Yves Saint Laurentit loistavat poissaolollaan. Mutta se on juuri hyvä niin, koska LV Downtown edustaa minulle sitä aitoa historiallista ja vähän vähemmän kaupallista Las Vegasia, jonka rinnalla Strip on liian paljon kaikkea savolaiselle tytölle. 

Downtown kuihtui vuosikausia Stripin mahtavien kasinoiden varjossa, mutta keskustassa tehdyn remontin johdosta turistit ovat löytäneet tänne takaisin. Isoin uudistus on tehty Fremont Streetillä, joka on katettu valtavalla kaarevalla näytöllä. Joka ilta kello 20.00 kasinoiden perinteiset hehkulamppu-valokyltit sammuvat, ja Fremont Street täyttyy musiikista ja katon videoshowsta. 

Videoshown lisäksi Fremont Streetillä riittää katseltavaa ja tietenkin juotavaa. On tanssivia tiskijukkia, vaijereiden varassa liitäviä turisteja (toinen kuva alla), boratteja, elviksiä, tiskeillä tanssivia naisia, chippendalesejä ja niin edelleen. Kaiken kukkuraksi koko katu on anniskelualuetta, ja tunnelma on kuin suomalaisessa yökerhossa kahdelta yöllä, paitsi että porukka ei ole niin kännissä (vielä) ja katon rajassa lentää asiakkaita.

YouTube on väärällään pitkiä ja videopätkiä Las Vegasista, enkä viitsi punaisella kamerallani ryhtyä heidän kanssaan kilpailemaan. Joten jos esim. Fremont Street Experience tai Bellagio Fountain kiinnostaa tarkemmin, niin www.youtube.com auttaa antamaan kuvaa kokemastamme.