Kiviäkin kiinnostaa

Aamu alkoi mitä parhaimmin Las Vegasin lähiössä, kun saimme tietää, että Kokoomus on hallituksessa ja että kissamme Gromit on kotiutunut väliaikaiseen hoitopaikkaansa lemmikkihoitola Viiksessä. Kolli on antanut pelottomien hoitajiensa jopa harjata häntä.

Matkasuunnitelmassamme luki tänä päivänä Grand Canyon, mytta GC:n pohjoisreitti on vielä viikon verran talviteloilla. Siirtyessämme Nevadasta Utahin puolelle, vierailukeskuksesta suositeltiin ajamaan Zionin kansallispuiston kautta, Grand Canyonin sijaan. Ennätin jo epäillä vierailukeskuksen rouvan suositusta puolueelliseksi (Zion on Utahissa, GC Arizonassa), mutta huoli oli aiheeton. Zionin keikka kannatti.

Zionin näköalareitti alkoi laaksosta, josta noustiin kiharaista tietä ylöspäin. Mutkittelevan ylösnousun jälkeen ajettiin 1930-luvulla rakennettuun, täysin pimeään puolentoista kilomertin mittaiseen tunneliin. Reitin parasta antia oli jalkautuminen tunnelin jälkeen, kulkeminen noin kilometrin matka rotkon reunaa näköalatasanteelle, jossa saattoi henkeä haukkoen ihmetellä laaksoa, josta liikkeelle lähdettiin.

 

Reitti näköalatasanteelle oli luonnonmukainen, mutta ihan kunnollinen. Puolivälissä matkaa juttelimme keskenämme, ettei reitillä ihan mokkasiineissa pärjäisi. Samaan aikaan ohitimme pariskunnan, ja rouva kävi selittämään, että "pelkää niin, ettei pysty menemään perille asti... Oh good gracious, there is a man in a suit." Niinpä, vastaan tuli intialainen puku päällä :)

 

Näkymä laaksoon oli piste iin päällä, mutta matka sinne oli se ii. 

Majoituimme Arizonaan Pagen kaupunkiin, joka elelee ilmeisen hulppeasti, ainakin hotellien hinnoista päätellen, turismista. Pikainen check-in kämpillä ja ehdille auringonlaskuksi kuuluisalle Horse Shoe Bendille, eli paikalle, jossa Colorado-joki (sama kuin Hooverin padolla aiemmin) taipuu 270 astetta kohti sunsettia. Näkymä on hyvin erikoinen ja huikea, mutta näköalasta nauttimista häiritsi huoli kanssaturistien hyvinvoinnista. Paikalla ei ole metriäkään kaidetta, ja ihmiset selfie-keppeineen ja harrastajat kameratelineineen häröilivät huolettomasti 300 pudotuksen reunalla. Olin iloinen, ettemme päässeet todistamaan kenenkään sukeltamista jokeen. Sittemmin yllätykseksemme luimme, että paikalla on syoksynyt jontkaan vain yksi kreikkalainen turisti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän iltainen esitys nimittäin enteili jotakin ihan muuta. Veikkaan, ettei selfie-keppi ainakaan paranna tilastoa.