Tunnollisena työntekijänä minun on joskus vaikea irtautua työstä vapaa-ajalla. Minun on ihan pitänyt opetella olla ajattelematta työasioita tai vilkuilematta työsähköposteja. Tällä lomalla olen irtautunut työelämästä lähes täydellisesti, mitä nyt parina yönä olen nähnyt jonkun pätkän työunia.Tänään tein pienen syrjähypyn lomamoodista rautatiemaailmaan, kun vierailimme Union Pacific -rautatieyhtiön Bailey Yard -ratapihalla North Plattessa.
Bailey Yardsin ratapihalla järjestellään noin 12.000 tavaravaunua / 125 tavaravaunujunaa päivittäin. Kukin vaunu viipyy ratapihalla 8-11 tuntia. Raiteita on satoja kappaleita, yhteensä lähes 500 km pituudelta. Bailey Yardsilla on varikko veturien päivittäishuoltoa sekä veturien ja vaunujen viankorjausta varten.
Googlessa paljon kuvia täältä, ketä kiinnostaa.Bailey Yardsilla ei ollut tänään turistikierroksia, mutta näköalatornissa oli käytettävissä opas, joka oli ilmeisen ylpeä työpaikastaan ja vastaili auliisti vieraiden kysymyksiin. Bailey Yardsilla oltiin liikuttavan innostuneita junista ja meistä, jotka olemme kiinnostuneita heidän työpaikastaan. Fiilis muistutti minua omasta työpaikastani. Ylpeydellä kiinnitin Savon kohdalle ensimmäisen pallukan Bailey Yardsin 2015 vierailijakarttaan.
Teimme aikamoisen mutkan vierailleksamme Bailysillä, ja suuri osa päivästä kuluikin autossa. Suurimman osan matkaa ajoimme Nebraskan maaperällä, joka on alavaa peltomaisemaa ja nautatiloja. Mustat ja ruskeat lehmät pilkuttavat peltoja idyllisesti, mutta aitausten kohdalla autoon tulvahteli vähemmän idyllinen haju, joka sai nirppanokan hengittämään kaulaliinan läpi.
Illalla saavuimme Badlands-kansallispuiston porteille Kadokan pikkukaupunkiin. Denverin jälkeen on kivaa vaihtelua ottaa kosketusta pikkukaupunkiin, jossa puoli kahdeksan jälkeen ei enää löydy avointa ravintolaa tai edes ruokakauppaa. Ravintolaketjuista Subway oli kuitenkin eksynyt huoltoasemien yhteyteen, joten savolaisen turistin ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti