Paha maa

Heräilimme aamulla Kadokassa I-90 moottoritien varressa. Ei ollut sattumaa, että majapaikkamme sijaitsi 30 km:n päässä Badlandsin kansallispuiston pohjoiselta sisäänkäynniltä, koska suuntasimme sinne heti aamusta. Preerialla tuuli edelleen hurjana, ja tuuli vei parkkipaikalla kartatkin lehtikassini päältä. 

Badlandsin erikoisuus on pelottavan näköiset saviset luonnonmuodostelmat, jotka ovat korkeampia ja matalampia "vuoria" ja rotkoja. Maa-aines on näin keväiseen aikaan lohkeavaa, mutta uskoakseni kuiva kesä tekee tavarasta kivikovaa. Tänään puistossa oli märkää ja paikoittain maassa oli vielä pieniä lumikasoja.

Badlands on kuin kauhuelokuvan lavaste, paitsi että maisemaa riittää silmänkantamattomiin ja ajamamme reitti oli noin 45 km:n mittainen, eli alue on valtava. Lopummalla matkalla huiput pehmenivät ja maakerrostumien värit muuttuivat pastillin kirjaviksi. 

Pysähdyimme ihmettelemään hurjia maisemia melkein kaikilla näköalapaikoilla, ja yhdellä törmäsimme suuri silmäiseen aropupuun ja toisella mäyräkoiraa epäilevästi tuijottavaan lampaaseen. Lammas on alueelle tyypillinen bighorn sheep eli isosarvinen lammas. Isosarvinen ratkaisi tuijotuskilpailun mäyriksen kanssa ottamalla hatkat alas pahan maan rotkoon. Sinne hävisi alamäkeen, eikä epäilystäkään etteikö kaveri olisi mennyt siitä alas aiemminkin.

 

Badlandsin näköalakierros päättyi Wall-kaupunkiin, jossa sijaitsee kuuluisa matkamuistokauppa Wall Drug. Wall Drug tuli suosituksi pysähdyspaikaksi 1930-luvulla, kun yrittäjä keksi tarjota kaikille kaupassaan käyneille ilmaisen jääveden. Sittemmin Wall Drug on kasvanut pieneksi ostoskeskukseksi ja museoksi, ja kaupasta saa edelleen ilmaisen vesipullon ja viiden sentin kahvin. Kuvassa Wall Drugin tuotemerkki Jackalope ja porkkana :)

Matka jatkui kohti Rapid Cityä ja Black Mountainsia eli mustia vuoria. Mustilla vuorilla sijaitsee Mt Rushmore (pressojen naamat vuorenseinämässä), Crazy Horse (keskeneräinen intiaanipäällikkö vuorenseinämässä) sekä Custerin kansallispuisto kiharaisine teineen ja vanhoine tunneleineen. Noustessamme vuoristoon alkoi sataa ja päästyämme parkkipaikalle, oli pimeää, satoi kaatamalla ja ukkosti. Tutkittuamme sääennusteen parkkipaikalla ja seurattuamme paksun sumun laskeutumista vuorille, päätimme palata kaupunkiin tyhjin käsin. Toivottavasti huomenna aamulla pääsemme lähemmäs kivipresidenttejä kuin tänään, kun katselimme ukkoja navigaattorin "yönäkymästä". Oli niin pimeää, että auton ajovalot menivät päälle ja navigaattori yötilaan. 

Kaupunkiin päästyämme kävimme syömässä Golden Corralin killeribuffen. Joonas söi ainakin puoli kylkeä ribsejä ja minä lapiollisen frittikatkarapuja. Lajeja oli kuin edustamallani yhtiöllä vaunulitteroita ;) Navat soikeina pyörimme sen jälkeen kaupungin vanhassa keskustassa ihmettelemässä amerikkalaisittain vanhoja rakennuksia sekä jokaisessa kadunkulmassa olevia pressapatsaita.