If it's not Boeing, I am not going

Boeingin tehdaskierros on Seattlen ykköskohteita, mikä on aika poikkeuksellista näinkin isossa kaupungissa. Ykköskohteet eivät tavallisesti ole tehtaita, vaan huvipuistoja, putouksia ja museoita. Näin ollen osasimme odottaa Boeingin vierailulta tänään paljon.

Boeingin tehtaalla Seattlessa työskentelee yli 40.000 henkilöä, ja tuotantotila on tilavuudeltaan maailman suurin rakennus. Boeingin tuotantoluvut ovat huimat, joskin noilla resursseilla pitää syntyäkin. Tuotantotiloissa oli joitakin merkkejä Leanistä, mutta ei niin paljon kuin olisin odottanut.

Oppaamme Greg johdatti meidät kolmesti bussiin, tunneliin ja tuotantolinjalle, bussiin, tunneliin ja tuotantolinjalle, ja lopuksi bussiin, tunneliin, tuotantolinjalle ja takaisin vierailija keskukseen (Future of Flight). Kierros olisi voinut puuroutua pelkäksi siirtymiseksi suuressa paikassa, mutta Gregin ansiosta meillä oli koko ajan kiinnostavaa kuultavaa eikä kierros jatkuvasta siirtymisestä huolimatta ollut tippaakaan tylsä. Gregin ääni kuului loistavasti, ja hänen puheensa oli musiikkia korville. Ja ne jutut! Varmasti mietityt ja tuhat kertaa toistetut tarinat tulivat Gregiltä ensikerranherkkyydellä aitoina ja hauskoina.

Kierroksen huipennus oli, kun bussimme kaartaessa vierailukeskukselle, Boeingin muhkea Dream Lifter -rahtikone laskeutui ylitsemme kentälle. Harmi, ettei kierroksella saanut olla kameraa! Boeingin Dream Liftereitä on tehty neljä kappaletta, ja koneiden ainoa tarkoitus on noutaa isoja osia Boeingin tehtaille. Tänään kentällä oli kaksi Dream Lifteriä, ja olimme todistamassa niistä toisen laskeutumista ja uuden koneen siipiparin purkamista koneesta. Huomenna saapunee taas uusi Dream Lifter ja uusi siipipari.

Iltapäivä oli pitkällä, kun ennätimme ulos Boeingin Future of Flight -näyttelystä. Seattlessa välimatkat ovat pitkiä eikä iltapäivän viettäminen ruuhkassa houkutellut, joten päätimme tutustua Seattlen pohjoisosan tarjontaan. Ajoimme lautalla Mukilteosta Clintoniin Whidleyn saarelle ja ajoimme saariston "näköalareitin" Mount Vernoon. Lauttareissun mielenkiintoisin kohta oli 15 min lautan purku ja täyttäminen, ja itse lauttamatka oli nopea 20 minuutin pistäytyminen kannella paikallisten ottaessa lukua möhköissään. Reitti Whidleyn saariston läpi oli tylsää pusikkoa ja maaseutua, kuin ajaisi mökkimatkan Varkaudesta Viitasaarelle, joskin sillä erotuksella, että välillä vilahti meri ja liikennettä oli kuin kehä kolmosella ruuhka-aikaan.