Kapsäkit on pakattu ja nämä travellerit valmistautuvat aamuvarhaisella sanomaan hyvästit Subille, ja vaihtamaan kumirenkaat Finnairin sinisiin siipiin. Subi on todennäköisesti nähnyt viimeisen neljän viikon aikana enemmän kuin koko lyhyen elämänsä aikana yhteensä, ja uskon sen huokaisevan helpotuksesta, kun se pääsee vihdoin suihkuun ja omaan ruutuunsa keräämään voimia seuraavaa road trippiä varten.
Tälle päivälle ei oltu varattu mitään jännittävää tekemistä, eikä kameraankaan ilmaantunut ainoatakaan uutta kuvaa. Kävimme tuhlaamassa jäljellä olevia setelirahoja Citadelin outleteissa, vaihdoimme hotellia lentokentän äärelle ja kun LA:ssa ollaan, niin istuimme ruuhkissa. Ensinnäkin rahan käytöstä täytyy sanoa, että luottokortilla pärjää täällä oikein mainiosti. Vaihdoimme lähtiessä tuhat euroa dollareiksi, ja seteleistä käytimme vain noin puolet. Neljän viikon aikana maksoimme kaikki mahdolliset hotellit, syömiset, pääsyliput ja ostokset kortilla, eikä rahaa tarvittu kuin ajoittain pysäköinteihin, kansallispuistoihin ja tippeihin. Toiseksi haluan avautua Citadelista. Olen aiemmilla reissuillamme ostanut paljon kunnollisia edullisia merkkivaatteita outleteista ympäri maata. Citadel sen sijaan on kuin suuri halpahalli, jossa vaatteet ovat bulkkia, suoraan Kiinan ruskeista pahvilaatikoista, ja alennuslaputkin on valmiiksi lähettäjän päässä kiinnitetty. Myymälöiden periltä löytyy aitoa tavaraa, mutta hinnatkin sen mukaiset, etteivät travellerit niille 70% alennuksilla lämpene. Toivottavasti outlet-konsepti ei ole pilattu kokonaan, vaan kyse olisi vain yksittäistapauksesta.
Tämä travelleri on onnellinen teknisesti, aikataulullisesti ja sisällöllisesti onnistuneesta reissusta. Matkalta on kuitenkin aina ihana palata kotiin. Myös kolli Gromit pääsee pitkältä lomalta kotiin roikalehtimaan emännän syliin ja juoksemaan kakkavilliä kolmessa kerroksessa. On enää yksi haaste ennen kakkavilliä, vuorokausi matkustamista ja heti sunnuntaina olemme perillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti